Spring Break!

Pari viikkoa sitten vietettiin kauan odotettua kevätlomaa eli spring breakia. Perheeni saapui Washingtoniin heti ensimmäisenä perjantaina ja suuntasimme kentältä vuokra-autoilla kohti lomakohdettamme eli Ocean Cityä.

Ocean City sijaitsee Marylandin osavaltiossa Delmarva-niemimaalla. Koko kaupunki on itseasiassa rakennettu meren päälle. Vaikka kartalla kaupunki näyttää melko pieneltä kaistaleelta, oli se todellisuudessa iso paikka, jossa riitti paljon nähtävää. Loman aikana ajellessa ympäri itärannikkoa tuli kyllä huomattua, että mittasuhteet kartalla voivat esimerkiksi ajaessa tuntua vähän erilaiselta.

Matkan ensimmäinen kommellus sattui jo menomatkalla Ocean Cityyn. Lähtiessämme autovuokraamosta, asetimme navigaattoreihin kohteen osoitteen ja lähdimme liikenteeseen mukavissa tunnelmissa. Olimme tarkastaneet jo aiemmin, että matka-aika olisi noin reilu pari tuntia ilman ruuhkia. Navigaattori oli tosi selkeä ja luotimme siihen täysin. Jossain vaiheessa, kun olimme ajaneet reilun tunnin verran, aloin ihmetellä, miksi opasteissa lukee Baltimore. Viimeistään, kun tienviittoihin ilmestyi New York, avasin puhelimestani kartan. Shokki oli melkoinen, kun huomasin, että navigaattori opastaa meitä ihan väärään suuntaan eli pohjoiseen, kun kohteemme sijaitsi itäisimmällä rannikolla. No, onneksi sain puhelimestani äkkiä uuden reitin ja matkamme jatkui pienen mutkan kautta. Jälkeen päin huomasimme, että navigaattorissa oli asetus, joka vältti kaikki tietullit, minkä vuoksi se ohjasi meidät ajamaan kaukaa pohjoisen kautta Ocean Cityyn. Jos olisimme vain sokkona noudattaneet navigaattoria, olisi 2h matka-aika muuttunut yli kuudeksi tunniksi!

Ensimmäiset päivät vietimme aikalailla rennosti ympäristöön ja liikenteeseen tutustuen. Oli todella ihanaa, kun heti ensimmäisenä varsinaisena päivänä lämpötila hipoi hellerajaa ja meri-ilmasto rannikolla viilensi mukavasti. Vaikka sää oli melko vaihtelevaa viikon ajan, antoi ensimmäiset aurinkoiset päivät mukavan startin viikolle.

Lounasta amerikkalaiseen tyyliin

Maanantaina lähdimme jo hyvissä ajoin aamulla ajamaan kohti Virginia Beachia. Matkaa sinne oli navigaattorin mukaan noin pari tuntia. Tiesimme jo etukäteen, että Virginia Beachille mennessä tulemme ylittämään 23km pitkän sillan ja jo pelkkä ajatus tuntui hienolta. Silta oli kuitenkin paljon upeampi ja isompi kuin mitä osasimme kuvitellakaan ja jatkui silmänkantamattomiin. Itse ranta oli myös tosi upea. Kun kyseessä ei ollut kuitenkaan mikään auringonottopäivä, piti vähän googletella mitä muita nähtävyyksiä Beachillä olisi. 

Virginia Beach

Tripadvisorin avulla löysimme Cape Henry-majakan, joka sattumalta sijaitsi paluumatkankin varrella. Ajattelimme poiketa siellä pikaisesti. Emme kuitenkaan tienneet, että kyseinen niemenkärki on armeijan tukikohta, tarkemmin laivaston. Ennen kuin pääsimme ajamaan niemelle, tutkivat kaksi tuimailmeistä vartijaa automme peilaten sen läpikotaisin ja tiukasti tiedustellen, että olemmehan tietoisia siitä, että astumme Yhdysvaltain armeijan alueelle. Valokuvia sai ottaa vain tietyistä paikoista ja lisäksi he tarkastivat passit jokaiselta ja kysyivät onko autossa aseita. Siinä vaiheessa vähän mietitytti oliko pikkustoppi majakalle tämän kaiken vaivan arvoinen.

Vastaus: oli! Majakat itsessään olivat ihan hienot, mutta koska oli alku-ilta, olivat esittelykierrokset jo loppuneet, joten pystyimme ihailemaan niitä vain ulkoa päin. Yksi matkan hienoimmista kokemuksista sattui kuitenkin tässä kohteessa. Menimme katselemaan Atlantin aallokkoa eräälle näköalatasanteelle. Yhtäkkiä vedessä vilahti ikään kuin tumma pää. Aluksi ajattelin, että siellä on joku sukeltaja tai hylje. Kohta huomasimme toisenkin pään joka nousi vielä enemmän pinnalle. Pian näitä hahmoja oli useampia ja ne hyppivät hienosti veden päällä. Satuimme paikalle sopivasti, kun villidelfiiniparvi ui ohi. Oli ihan mieletöntä nähdä livenä, kun auringonlaskun aikaan delfiinit hyppivät kilpaa meressä. Seurasimme parvea niin pitkään, kuin näimme ne, mutta lopulta delfiinit menivät menojaan. Koko visiitti Cape Henryllä osoittatui loppujen lopuksi yhdeksi reissun kohokohdaksi! Löysin myös wikipediasta tiedon, että Cape Henry-majakka on Yhdysvaltojen ensimmäinen majakka. Lisäksi kyseinen niemi kunnioittaa ensimmäisten siirtolaisten saapumista Jamestowniin, Virginiaan.

Delfiinit eivät ehtineet kuvaan!

Tiistaina ajoimme shoppailemaan erääseen suureen outlet-kylään Queenstowniin, joka sijaitsi noin kahden tunnin päässä Washingtonin suuntaan. Vaikka lähdimme taas hyvissä ajoin, vierähti koko päivä jälleen shoppaillessa. Emme edes ehtineet käydä kaikissa liikkeissä, kun ne alkoivat jo sulkea oviaan. Porukkamme muutkin jäsenet tekivät saman havainnon kuin minä, että Jenkeissä outlet-hinnat ovat kyllä kohdallaan. Lähes joka liikkeessä myytiin merkkivaatteita vähintään -60% alennuksella, osassa jopa -80%. Tutustuimme myös Ocean Cityn omaan outlet-keskukseen, joka sekin oli ihan hyvä, joskin paljon pienempi kuin Queenstown.

Ocean Cityn erikoinen

Loppuviikolla tutustuimme vielä lisää Ocean Cityyn, maistelimme paikallisia herkkuja ja teimme paljon suomalaista ruokaa. Tuliaisiksi sain muun muassa lakritsia, fazerin sinistä ja jälkiuunileipää! Toin ruisleipää myös kampukselle maisteltavaksi, hyvää oli kuulemma ja maistui terveelliseltä :) Lomaviikko vierähti ihan liian nopeasti, mutta oli kyllä todella kivaa viettää aikaa yhdessä. Perjantaina, kun minä jäin D.C:n Union Stationille, jäi kyllä huomattavasti kovempi ikävä, kun silloin  tänne reissuun lähtiessä. Onneksi kampukselle päästyäni ikävä alkoi lieventyä. Oli kiva nähdä taas kavereita ja toisaalta myös palata arkirutiineihin.

Auringonlasku hotellin parvekkeelta

Ocean City

Heti seuraavana viikonloppuna lähdimmekin yliopiston järjestämälle päiväreissulle Washingtoniin tutustumaan japanilaiseen Sakura Matsuri-festivaaliin. Festivaalin kohokohtana ovat yleensä kauniit, kukkivat kirsikkapuut, mutta lämpimän alkukevään ansiosta ne olivat jo ehtineet kukkia. Päivä oli kuitenkin mukava ja aurinkoinen.

Suihkulähde käynnisti kesän

Finnairin sovelluksen mukaan 34 päivää jäljellä paluumatkaan! 2/3 koulutehtävistä alkaa olla takana ja kohta häämöttävät jo viimeiset projektit ja tentit.

Kukkaloistoa kampuksella