Something good in every day

Tämän viikon keskiviikkona tulee täyteen kuukausi siitä, kun lähdin seikkailemaan tänne Atlantin toiselle puolelle. Vaikka ekat viikot tuntuivat välillä kuluvan vähän hitaammin, tuntuu kuukausi nyt kokonaisuudessaan kuluneen yhdessä hujauksessa!

Viikot ovat vierähtäneet lähinnä opiskelujen parissa, mutta viikonloppuisin on ollut ihana reissata ja päästä välillä pois kampukselta. Täällä tosiaan julkinen liikenne loistaa poissaolollaan, joten ilman omaa autoa on todella vaikea päästä lähtemään minnekään. Onneksi meillä on muodostunut pieni porukka, jonka kanssa olemme nyt tehneet pari reissua. Auton vuokraaminen on täällä suosittua ja siksi myös erittäin edullista. Isommalla porukalla se tulee paljon esimerkiksi uberia halvemmaksi. 

Ensimmäisen reissumme teimme pari viikkoa sitten Richmondiin. Richmond on siis Virginian osavaltion pääkaupunki ja täältä Ashlandista sinne ajaa noin vartin verran, jos ei ole ruuhkaa. Richmond koostuu erilaisista districteista ja ensimmäisen reissumme vietimme pääosin Carytown-nimisellä alueella. Carytownia povataan Yhdysvaltojen uudeksi hittikohteeksi, sillä se on todella värikäs, rento ja hipsterimäinen kaupunginosa. Koko alue on täynnä upeita graffiteja ja värikkäitä pieniä taloja. Carytownissa on kuulemma myös koko Richmondin paras ravintolavalikoima. Lisäksi se on täynnä ihania, uniikkeja pikkuputiikkeja ja söpöjä kahviloita. Ihastuin todenteolla tähän kaupunginosaan! Tutustuimme seutuun lähinnä kävelemällä ja kävimme syömässä erittäin hyvässä japanilais-aasialaisessa fuusioravintolassa nimeltä Sticky Rice. Aikamme käppäiltyämme lähdimme ajelemaan kaupungin toiselle laidalle. Meillä oli onneksemme mukana eräs paikallinen opiskelija, joka esitteli kaupunkia ja ohjasi meidät kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin. Yksi näistä oli alue nimeltä Belle Isle. Tämä alue oli siis osa joesta, joka on lähes kokonaan tältä kohdalta kuivatettu. Paikka on erityisen suosittu ulkoilijoiden keskuudessa, mutta kuvattiin siellä esimerkiksi myös musiikkivideoita. Alueelle laskeuduttiin pitkiä portaita pitkin ja sitten vain kiipeiltiin ja käveltiin ''joen pohjassa''. Belle Isle on myös siitä mielenkiintoinen, että siellä on paljon isoja vesilammikkoja, sekä erilaisia kivimuodostelmia, joista voi kehittää omia kulkureittejä. Todella upea paikka varsinkin kun sää vielä suosi.

Belle Isle

Otoksia Richmondista, kuvassa myös japanilainen vaihtari Yukie

Seuraavana viikonloppuna suuntasin uudestaan Richmondiin, mutta vähän erilaisella kokoonpanolla. Sain nimittäin vieraakseni ystäväni Emilian, joka tällä hetkellä on yliopistovaihdossa Kanadassa. Oli ihana saada tuttuja kasvoja tänne paikan päälle. Perjantai-illan otimme ihan rennosti, mutta lauantai-aamuna lähdimme jo hyvissä ajoin seikkailemaan Richmondiin. Vierailimme aluksi Carytownissa ja kävimme syömässä kuuluisat kuppikakut, jotka maistuivat taivaalliselta! Sitten lähdimmekin jo suuntaamaan itse downtowniin, jossa oli tiedossa hulppeita nähtävyyksiä. Taas tuli kyllä huomattua se, että käveleminen on täällä aika hankalaa. Etäisyydet olivat melko pitkiä ja kyseinen lauantai oli vielä hellepäivä ja aurinko porotti koko ajan pilvettömältä taivaalta. Saavuttuamme määränpäähämme eli Capitol-kukkulalle, olimme niin poikki, että paluumatkalle otettiin suosiolla uber. Mutta nähtävyydet oli hienoja ja toisaalta kävellessä näki myös paikkoja ihan erilailla kuin auton ikkunasta. Illalla sitten menimme syömään uuteen pizzapaikkaan, joka on avattu tähän yliopiston lähelle. Koko viikonlopuksi sattui todella hyvät kelit, joten sunnuntaina rentouduimmekin lähinnä ulkosalla aurinkoa ottaen ja jogurttijätskiä syöden ennen kuin Emilia suuntasi kohti uutta määränpäätä :)

Eilen eli sunnuntaina lähdimme taas reissaamaan vaihtariporukalla. Vuokrasimme auton ja lähdimme ajelemaan kohti Williamsburgin premium outletteja. Williamsburgiin täältä ajeli reilussa puolessa tunnissa ja koko päivä menikin kauppoja kierrellessä. Outletit ovat täällä hyviä ja erityisesti jenkkimerkkejä kuten Timberlandia, Hilfigeria ja Skechersiä saa vähintään puolet halvemmalla kuin Suomessa. Tulikin tehtyä muutamia erittäin hyviä löytöjä. Williamsburgiin pitää lähteä reissaamaan vielä uudestaan, sillä itse kaupunki on historiallisesti merkittävä ja siellä myös on paljon hienoja nähtävyyksiä.

Kaiken kaikkiaan oleskelu täällä on sujunut suhteellisen hyvin, vaikka tietysti aina välillä tulee kotikaipuuta. Loppujen lopuksi tämä kevät on todella lyhyt aika ja jos se menee yhtä nopeasti kuin esimerkiksi viime viikko niin kiire tulee nähdä ja tehdä kaikkea suunniteltua!

Lisää kuvia koulun ruoasta

Kuulemisiin!

Ensimmäinen viikko!

Terveisiä Ashlandista! Tänään on ollut aurinkoinen päivä ja t-paitakeli. Huomenna tulee viikko siitä, kun lähdin reissun päälle ja täytyy sanoa, että monta uutta asiaa on tullut nähtyä, koettua ja opittua.

Ensimmäiset päivät sisälsivät paljon kampuksella haahuilua ja vielä enemmän orientaatiota. Kolmen päivän aikana (pe-su) meille selostettiin samat asiat suurin piirtein kolmeen kertaan. Tosiaan, tuutorini haki minut lentokenttähotellista ja vietti ensimmäisen päivän kokonaan kanssani tutustuen uuteen ympäsristöön ja ajeluttaen paikasta toiseen. Ashland itsessään ei ole mikään kovin iso paikkakunta, mutta sisältää kaiken tarpeellisen (= Walmart). Kun saavuimme kampukselle, en voinut kuin ihastella tätä miljöötä. Kampus on pääosin rakennettu 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Kaikki rakennukset ovat hyvin englantilaistyylisiä ja muistuttavat jonkin verran Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäkeä.

Garland-hall eli dorm-rakennus

Kuvassa vasemmalla rehtorin talo

Dorm-huoneeni sen sijaan aiheutti hienoisen alkushokin. Kun astuin huoneeseen, ei sisällä ollut kuin kaksi todella korkeata sänkyä, kaappi sekä pari pölyistä kaapistoa ja kirjoituspöytää. Onneksi melkein heti tuli joku henkilökunnasta ilmoittamaan, että huone siivotaan ennen kuin asetun aloilleni. Eivät vain olleet tienneet, että saavun jo torstai-aamuna. Tuutorini kiikutti minut samantien Walmartiin, joka on jättimäinen supermarket ja josta saa aivan kaiken. Shokki alkoi lieventyä sitä mukaa, kun nappasin kärryyni kaikenlaista kivaa, pörröistä ja vaaleanpunaista. Walmartin yksi hyvä puoli on myös se, että se on suht edullinen, joten kärryllinen ostoksia ei loppujen lopuksi tullut maksamaan ihan hirveästi liikaa. Henkistä puolta se sen sijaan auttoi enemmän kuin tarpeeksi. Samalla kun laittelimme sänkyä ja asettelimme vaaleanpunaisia mattoja, alkoi huone enemmän ja enemmän näyttää kodikkaalta. 

Dorm-huone jo vähän laitettuna

Ehkä yksi merkittävin asia kuitenkin viihtymiselle ja alusta selviytymiselle on ollut täällä nämä ihmiset. R-MC ei ole mikään iso yliopisto, täällä opiskelee noin 1500 oppilasta, mikä esimerkiksi Jyväskylään verrattuna on vain murto-osa. Huomattavaa on kuitenkin se, että kaikki ihmiset koulussa ja koulun ulkopuolella ovat aivan mielettömän mukavia, avuliaita ja ystävällisiä. Kaupassa myyjät juttelevat niitä näitä, auttavat heti ja ovat myös todella kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisista. Kaikki myös puhuttelevat täällä sanoilla ''doll'', ''darling'' ja ''sweetie''. Kaikki tämä ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus kuulemma kumpuaa käsitteestä ''southern hospitality''. Täytyy kyllä myöntää, että jollain tavalla ihmisten ystävällisyys tuntuu täällä vilpittömämmältä kuin monessa muussa paikassa Yhdysvalloissa. Myös muut vaihtarit ovat kaikki valloittavia tyyppejä, jotka auttavat koko ajan. Tänne on jo syksyllä tullut parikymmentä vaihtaria, jotka ovat täällä koko vuoden. Nyt keväällä meitä saapui neljä; kaksi Suomesta, yksi Japanista ja yksi Sveitsistä.

Olen myös ehtinyt huomata useita sellaisia asioita, jotka vaativat paljon totuttelua. Yksi näistä on ruoka. Jo ennen tänne tuloa, olin lukenut arvioita kouluruoasta sekä lähiympäristön ravintolavalikoimasta, mutta silti tämä pikaruoan määrä yllätti minut totaalisesti. Koulussa on yksi iso ruokala sekä muutama pienempi ravintola, jotka kaikki kuuluvat meal-planiin. Ruokalassa lempiruoka-aikani on ehdottomasti aamupala. Valikoima on aamiaisella todella runsas. Vaihtoehtoja on laidasta laitaan, on jenkkityylistä pannukakkua ja munakokkelia mutta myös kaurapuuroa on tarjolla joka aamu sekä erilaisia hedelmiä, marjoja ja jogurttia. Pakko sanoa, että ruokalan aamupala päihittää kyllä monet hotelliaamiaiset. Lisäksi joka aamu Miss Conny valmistaa tuoreita munakkaita, joihin voi sitten itse valita täytteitä, nam! Muuten tarjonta on kelvollista, mutta selvästi huomaa, että koulunkin ruokalassa panostetaan enemmän pizzoihin ja hamppareihin kuin kasvis- ja salaattivalikoimaan. Ainakin tähän asti olen kuitenkin löytänyt joka päivä aina suht terveellistä syötävää.

Aamupalatarjontaa jenkkityyliin

Maanantaina meillä alkoi kurssit. Tällä hetkellä kurssivalikoimani on seuraavanlainen:

The Sixties
The Guilded Age
Modern Russia
Walt Disney's America

Näistä kursseista kolme ensimmäistä on historian kursseja ja viimeinen kuuluu American Studies-kokonaisuuteen. Kurssit vaikuttavat todella työläiltä, hommaa on paljon ja lukemista riittää. Sisällöltään nämä muistuttavat pistokokeineen ja läksyineen suomalaista lukiota. Yksi seikka, joka eroaa valtavasti suomalaisesta yliopistosysteemistä on kurssikirjat. Siinä missä meillä lähes kaikki materiaali löytyy jo sähköisenä verkosta ja maksutta, on täällä jämähdetty vielä totaalisesti viime vuosisadalle. Kaikki kurssikirjat on ostettava printtiversiona ja lisäksi ne ovat vielä todella kalliita. Yksikin kirja, jonka ostin (mutta onneksi palautin), maksoi 120 dollaria. Ja näitä kirjoja on kymmenittäin, vaikka kursseja on vain neljä. Kysyin yksi päivä e-kirjojen mahdollisuudesta, mutta ihmiset vain pyörittelivät päätään.

Osa kurssikirjoistani

Vaikka tällä hetkellä kurssit pukkaavat vähän stressiä, pitää kuitenkin muistaa, että vaatimustaso ei täällä vastaa ihan suomalaista yliopistoa. Juttelin erään espanjalaisen vaihtarin kanssa, ja hän sanoi, että jos on tottunut eurooppalaiseen yliopistosysteemiin, ei amerikkalainen tuota ongelmia. Toivottavasti asia on näin!

Lauantaina suunnittelimme tekevämme pienen päiväretken Richmondiin. Eräs paikallinen opiskelija ilmoitti tulevansa oppaaksi meille, joten luvassa varmasti hauskaa menoa! Tässä tähän asti tärkeimmät, lisää luvassa pian!

Yliopiston kuntosali korkattu, superhyvä!

Terkkuja!

Matkalla

Richmondissa ollaan! Vielä istuskelen hetken täällä hotellihuoneessa ennen kuin tuutorini tulee hakemaan minut ja vie kampukselle. Oli ihana saada nukuttua kunnolla pitkän reissaamisen jälkeen. Kolme lentoa ja 24h valvominen vaativat kyllä veronsa.

Ensimmäinen lento starttasi Helsinki-Vantaalta klo 8.15 ja suuntasi Amsterdamiin. Ostin kentältä itselleni piristykseksi oheisen passikotelon :) Eka lento meni nopeasti. Amsterdamin kentällä kaikki sujui suht helposti, mutta lentokenttä oli tupaten täynnä porukkaa. Jouduttiin hetki kaartelee ilmassa ennen laskeutumista, kun oli niin paljon ruuhkaa.

Amsterdamista seuraava lento lähti kohti Philadelphiaa. Operoiva yhtiö oli American Airlines. Kone oli suhteellisen vanha Boeing, jossa esimerkiksi näytöt olivat vain katossa. Vähän mietin, että mitenköhän jaksaa 9h lennon! Lento kesti kuitenkin vain kahdeksan tuntia ja jälkeen päin voi sanoa, että nopsaa meni!

American Airlines on siitä kiva yhtiö, että ruokaa/naposteltavaa on tarjolla lähes koko ajan. Lisäksi juomia on tarjolla vielä useammin. Vettä tulikin juotua ihan urakalla, kun lentokoneilma on muutenkin niin kuiva. Ateriat olivat maukkaita, runsaita ja monipuolisia. Valitsin pastan lounaaksi ja kylkiäisinä tuli jos jonkinlaista purnukkaa.  Lennon aikana tarjottiin vielä suklaajäätelöä sekä kevyt lounas tunti ennen laskeutumista.

Philadelphiassa alkoi jo matkustaminen tuntua, vaikka nukuinkin vähän edellisellä lennolla. Viimeinen lento Richmondiin oli 45 min myöhässä. Kävin kentällä syömässä ja kiertelin kauppoja. Viimeinen lento oli mielenkiintoinen kokemus. Kone oli aika pieni, noin 50 paikkainen, mutta jotenkin tosi kodikkaan tuntuinen. Lentoaika Richmondiin oli 1h 18 min, mutta kun noustiin yläilmoihin, kapteeni ilmoitti, että lennetään 35 minuutissa, kun on kirkas lentokeli. Ei se kone oikeastaan ehtinyt kuin nousta ja laskea.

Kun laskeuduttiin Richmondiin, iski ensimäinen pieni paniikki. Vaikka kaupunki näytti tosi hienolta koneen ikkunasta, ajattelin mielessäni, miten kaukana olen kotoa ja vielä seuraavat neljä kuukautta. Väsymys oli varmasti yksi iso osatekijä tässä. Pitää vain lähteä menemään päivä kerrallaan eteenpäin. 

Lentokenttähotellista lähetettiin shuttle hakemaan minua kentältä ja pian olin jo hotellihuoneessa. Oli uskomattoman ihanaa päästä kunnon sänkyyn nukkumaan. 

Tulin äsken aamupalalta, joka oli positiivinen yllätys! Aamupalapöydästä löytyi kaurapuuroa(!) ilman lisättyä sokeria tai muita makeutusaineita, ihan parasta! Lisäksi söin tummaa paahtoleipää, kananmunaa sekä jogurttia, mysliä, mansikoita ja pensasmustikoita, nam!

Tästä lähtee käyntiin vaihtokevät! Seuraavan kerran päivitän kuulumisua sitten kampukselta.

Kuva Philadelphian lentokentältä illan hämärtyessä