Ensimmäinen viikko!

Terveisiä Ashlandista! Tänään on ollut aurinkoinen päivä ja t-paitakeli. Huomenna tulee viikko siitä, kun lähdin reissun päälle ja täytyy sanoa, että monta uutta asiaa on tullut nähtyä, koettua ja opittua.

Ensimmäiset päivät sisälsivät paljon kampuksella haahuilua ja vielä enemmän orientaatiota. Kolmen päivän aikana (pe-su) meille selostettiin samat asiat suurin piirtein kolmeen kertaan. Tosiaan, tuutorini haki minut lentokenttähotellista ja vietti ensimmäisen päivän kokonaan kanssani tutustuen uuteen ympäsristöön ja ajeluttaen paikasta toiseen. Ashland itsessään ei ole mikään kovin iso paikkakunta, mutta sisältää kaiken tarpeellisen (= Walmart). Kun saavuimme kampukselle, en voinut kuin ihastella tätä miljöötä. Kampus on pääosin rakennettu 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Kaikki rakennukset ovat hyvin englantilaistyylisiä ja muistuttavat jonkin verran Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäkeä.

Garland-hall eli dorm-rakennus

Kuvassa vasemmalla rehtorin talo

Dorm-huoneeni sen sijaan aiheutti hienoisen alkushokin. Kun astuin huoneeseen, ei sisällä ollut kuin kaksi todella korkeata sänkyä, kaappi sekä pari pölyistä kaapistoa ja kirjoituspöytää. Onneksi melkein heti tuli joku henkilökunnasta ilmoittamaan, että huone siivotaan ennen kuin asetun aloilleni. Eivät vain olleet tienneet, että saavun jo torstai-aamuna. Tuutorini kiikutti minut samantien Walmartiin, joka on jättimäinen supermarket ja josta saa aivan kaiken. Shokki alkoi lieventyä sitä mukaa, kun nappasin kärryyni kaikenlaista kivaa, pörröistä ja vaaleanpunaista. Walmartin yksi hyvä puoli on myös se, että se on suht edullinen, joten kärryllinen ostoksia ei loppujen lopuksi tullut maksamaan ihan hirveästi liikaa. Henkistä puolta se sen sijaan auttoi enemmän kuin tarpeeksi. Samalla kun laittelimme sänkyä ja asettelimme vaaleanpunaisia mattoja, alkoi huone enemmän ja enemmän näyttää kodikkaalta. 

Dorm-huone jo vähän laitettuna

Ehkä yksi merkittävin asia kuitenkin viihtymiselle ja alusta selviytymiselle on ollut täällä nämä ihmiset. R-MC ei ole mikään iso yliopisto, täällä opiskelee noin 1500 oppilasta, mikä esimerkiksi Jyväskylään verrattuna on vain murto-osa. Huomattavaa on kuitenkin se, että kaikki ihmiset koulussa ja koulun ulkopuolella ovat aivan mielettömän mukavia, avuliaita ja ystävällisiä. Kaupassa myyjät juttelevat niitä näitä, auttavat heti ja ovat myös todella kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisista. Kaikki myös puhuttelevat täällä sanoilla ''doll'', ''darling'' ja ''sweetie''. Kaikki tämä ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus kuulemma kumpuaa käsitteestä ''southern hospitality''. Täytyy kyllä myöntää, että jollain tavalla ihmisten ystävällisyys tuntuu täällä vilpittömämmältä kuin monessa muussa paikassa Yhdysvalloissa. Myös muut vaihtarit ovat kaikki valloittavia tyyppejä, jotka auttavat koko ajan. Tänne on jo syksyllä tullut parikymmentä vaihtaria, jotka ovat täällä koko vuoden. Nyt keväällä meitä saapui neljä; kaksi Suomesta, yksi Japanista ja yksi Sveitsistä.

Olen myös ehtinyt huomata useita sellaisia asioita, jotka vaativat paljon totuttelua. Yksi näistä on ruoka. Jo ennen tänne tuloa, olin lukenut arvioita kouluruoasta sekä lähiympäristön ravintolavalikoimasta, mutta silti tämä pikaruoan määrä yllätti minut totaalisesti. Koulussa on yksi iso ruokala sekä muutama pienempi ravintola, jotka kaikki kuuluvat meal-planiin. Ruokalassa lempiruoka-aikani on ehdottomasti aamupala. Valikoima on aamiaisella todella runsas. Vaihtoehtoja on laidasta laitaan, on jenkkityylistä pannukakkua ja munakokkelia mutta myös kaurapuuroa on tarjolla joka aamu sekä erilaisia hedelmiä, marjoja ja jogurttia. Pakko sanoa, että ruokalan aamupala päihittää kyllä monet hotelliaamiaiset. Lisäksi joka aamu Miss Conny valmistaa tuoreita munakkaita, joihin voi sitten itse valita täytteitä, nam! Muuten tarjonta on kelvollista, mutta selvästi huomaa, että koulunkin ruokalassa panostetaan enemmän pizzoihin ja hamppareihin kuin kasvis- ja salaattivalikoimaan. Ainakin tähän asti olen kuitenkin löytänyt joka päivä aina suht terveellistä syötävää.

Aamupalatarjontaa jenkkityyliin

Maanantaina meillä alkoi kurssit. Tällä hetkellä kurssivalikoimani on seuraavanlainen:

The Sixties
The Guilded Age
Modern Russia
Walt Disney's America

Näistä kursseista kolme ensimmäistä on historian kursseja ja viimeinen kuuluu American Studies-kokonaisuuteen. Kurssit vaikuttavat todella työläiltä, hommaa on paljon ja lukemista riittää. Sisällöltään nämä muistuttavat pistokokeineen ja läksyineen suomalaista lukiota. Yksi seikka, joka eroaa valtavasti suomalaisesta yliopistosysteemistä on kurssikirjat. Siinä missä meillä lähes kaikki materiaali löytyy jo sähköisenä verkosta ja maksutta, on täällä jämähdetty vielä totaalisesti viime vuosisadalle. Kaikki kurssikirjat on ostettava printtiversiona ja lisäksi ne ovat vielä todella kalliita. Yksikin kirja, jonka ostin (mutta onneksi palautin), maksoi 120 dollaria. Ja näitä kirjoja on kymmenittäin, vaikka kursseja on vain neljä. Kysyin yksi päivä e-kirjojen mahdollisuudesta, mutta ihmiset vain pyörittelivät päätään.

Osa kurssikirjoistani

Vaikka tällä hetkellä kurssit pukkaavat vähän stressiä, pitää kuitenkin muistaa, että vaatimustaso ei täällä vastaa ihan suomalaista yliopistoa. Juttelin erään espanjalaisen vaihtarin kanssa, ja hän sanoi, että jos on tottunut eurooppalaiseen yliopistosysteemiin, ei amerikkalainen tuota ongelmia. Toivottavasti asia on näin!

Lauantaina suunnittelimme tekevämme pienen päiväretken Richmondiin. Eräs paikallinen opiskelija ilmoitti tulevansa oppaaksi meille, joten luvassa varmasti hauskaa menoa! Tässä tähän asti tärkeimmät, lisää luvassa pian!

Yliopiston kuntosali korkattu, superhyvä!

Terkkuja!